Talvi 2009-10: murtovahinkojen korjausta, kauko-ohjausta, ongelmia vesillä ja kevät pöhinää

Elokuun 2009 venemurron teki huumehörhö, joka jäi seuraavan päivänä kiinni humalassa varastetun pakettiauton ratista. Häneltä löytyi taskusta veneemme gps mokkula ja autosta muista veneistä vietyä tavaraa.

Alla kuvat rikotuista kattoikkunoista. Lattia ja kalusteet olivat täynnä lasimurua.
Kaveri oli mennyt veneeseen ja tullut ulos oleskelutilan kattoikkunan kapeasta aukosta. Muut ikkunat olivat pleksiä. Halkeilivat ja vääntyivät van eivät rikkoutuneet, joten ei päässyt niistä sisälle kuten ei ovistakaan.

Veneen vakuutus korvasi kattoikkunoiden uusimisen.
Suunitelmat kattoikkunoiden uusimiseksi poikkoilivat tehdasvalmisteisista itsetehtyihin . Tehdastekoiset pienemmät (kuvat yllä) maksoivat tuolloin n. 1.500 € / kpl. Ohjaamon kattoikkuna menee tilaukseen ja maksaa 2-3.000 €. Tämän lisäksi kustannuksiin tulee vanhojen poistaminen ja uusien asennus.

Päädyimme tilaamaan paikalliselta metalliyritykseltä määrämittaan tehdyt kattoikkunat rosterista ja 10 mm:n pleksistä. Alla periaatekuva.

Koko paketti (kolme luukkua ja yksi reunus) maksoi hiukan yli 1.000 € näillä piirustuksilla.

Olimme jo aikaisemmin hiukan haikalleet oleskelutilaan aukevaa ja isompaa kattoikkunaa. Siitä olisi kätevä nostaa ja laskea tavaraa keittiön ja kattoterassin välillä. Tässä mielessä kattoikkunan rikkominen murron yhteydessä sopi meille mainiosti.

Oleskelutilan kattoikkunan uusimme siis kokonaan - isompi ja aukeava. Leikkasimme vanhan ikkunan raamit pois ja suurensimme aukon sopivan kokoiseksi.  Kiinnitimme uuden luukun raamit ja teimme saranat, aukipitotuet sekä lukituksen.
Ohjaamoon ja etuhyttiin riitti luukun uusiminen.

Etuhytin luukku

Ohjaamon luukku

Oleskelutilan luukku

Teimme luukkuihin yksinkertaisen lukituksen

Vesillä jouduimme LVI -hommiin ja halailemaan posliinipyttyä. WC -pytty ei oikein toiminut ja jouduimme uusimaan pytystä lähtevän poistoputken.

Uusimme myös yläterassin istuinlaudat ja pöydän.

Löysimme SA INT -kaupasta yläkannelle sopivat laatikot, jotka maalasimme valkoiseksi.

Uusimme myös tastapeilin hiukan laajemman näkymän antavaksi.
Peilin saimme tutulta bussikuskilta. Peilin tausta ja kiinnitykset olivat hajalla ... purukumilla korjasimme sen ;) Kuumaliima ja pellinkappale tekvät ihmeitä (toimii edelleen).

Haaveenamme oli ollut jo pitkään tehdä veneeseen kauko-ohjaus.
Tuovin käsittely yksin on haastavaa. Kauko-ohjaimelle homma onnistuu ... ehkä.

Tuumasta toimeen ...
Juha suunnitteli ohjauksen elektroniikan, Tilasimme osat ja kasaamaan.

Alla älyboxi ja ruoria pyörittävä moottori. Moottorina on auton pyyhkimien moottori.  Ruorin akseliin lisäsimme hammaspyörän. Moottori pyörittää ruoria siis hammashihnan välityksellä. Mekaniikassa on releohjattu pikalukitus, jolla hihna voidaan hätätapauksessa nopeasti irroittaa ruoriakselin hammaspyörästä.

Kaasun ja vaihteen säätö hoidetaan karamoottorilla, joka kääntää suoraan hallintalaitteen vipua. Kuvassa haetaan moottorin kiinnityspaikkaa.

Lähes kymmenen metrin johdon päässä on ohjainyksikkö - kuva alla. Kaapeli on noin pitkä, jotta yltää joka paikkaan.

Oikeassa sivussa kaarevan pleksin alla rengas, jolla säädetään karamoottoria eli kaasu/vaihdevipua. Pleksi estää vivun kääntymisen vahingossa. Moottorin ajosuunta ja kierrokset näkyvät oikean reunana ledirivistä.
Keskellä olevalla isolla rullalla käännetään ruoria. Rullan yläpuolella olevat ledit näyttävät mihin suuntaan ruori kääntyy ja missä asennossa peräsin suunnilleen on.

Ja eikun menoksi. 

Koko alkukesän taistelimme jäähdytysnesteen kanssa. Sitä joutui lisäämään vähän väliä. Etsimme vuotoa. Oletimme kannentiivisteen rikkoutuneen. Sitten huomasimme moottorin kyljessä nestenoron. Luulimme nestepumpun tiivisteen vuotavan ja ostimme uuden tiivisteen. Vaihdoimme tiivisteen. mutta vuoto vain jatkui. Oletimme alla olevassa kuvassa punaisena olevan  pinnan vahingoityuneen tai vääntyneen. Siispä hiomaan. Pumppu kasaan ja kokeilemaan.

Vuotaa edelleen ja tilanne pahenee :(
Jälleen pintaa hio'essamme sormi kävi nestepumpun kylkeen ja HUPS, siihen tuli reikä (kuvassa alla revennyt kohta).
Valurautainen pumpun pesä oli kulunut sisäpuolelta päin seitin ohueksi.  Paineinen jäähdytysneste ilmeisesti TIHKUI seinämän läpi!!!!!

Metsästimme romuuttamoilta varaosaa kunnes saimme vinkin kysellä osaa MB varaosaliikkeestä. Pumpun pesä löytyi moottoritietojen perusteella ja tuli Saksasta viikossa. Maksoi noin 200 €. Ja HUOM, moottori on vuodelta 1968!!!!
Varaosa paikoilleen ja nestepinta ei enää vajene.

Kevään pöhinöitä

Jouduimme vielä säätämään hakuvaloa. Siirsimme yläkiinnitystä eteenpäin, jotta valon saa käännettyä lähemmäksi veneen edessä.

Laturin kanssa on ollut ongelmia. Hihna löystyy helposti ja laturi kääntyy vinoon. Laturi myös heilui kiinnityksessä. Päätimme tarkistaa laturin kiristymekanismin ja kiinnityksen moottorin kylkeen.
Jotta pääsemme kunnolla käsiksi laturiin, jouduimme poistamaan glykolia jäähdyttävän lämmönvaihtimen.

Laturin kiristyksesä ei havaittu ongelmia. Moottorin kyljessä oleva laturin kiinnityskorvake osoittautui ongelman lähteeksi. Korvaakkeen kiinnityksessä olevat metalli- ja kumipuslat olivat kuluneet lähes olemattomiin. Etsimme nyt varaosia, jotta saamme laturin tukevasti paikalleen.

Talvi 08-09, kesän 09 venemurto ja VeneHaloo

Talven aikana uusimme veneen alkuperäisen uimatason.
Uusi tehtiin korkeammalle (aikasempi oli aivan veden pinnassa) ja huomattavasti tukevammaksi metallirunkoineen.

Ennen veneen laskua uusimme veneen yläkannen laudoituksen. Laajensimme sen samalla kattamaan koko katon. Ostimme kannelle muoviset puutarhalaatikot tavaroiden säilytykseen.

Saunaeteisen lattialle kertyi märistä jaloista vettä.  Teimme lattian kaukaloksi, jonka nurkasta on poistoputki kuvassa takana näkyvään astiaan. Tuohon astiaan valuu vesi saunasta. Astiassa on pilssipumppu, joka poistaa veden aika-ajoin järveen.

Lisään tähän vielä pari löytämääni kuvaa edellisen kirjoituksen oviprojektista.
Tältä näytti ohjaamon oikea seinä sen jälkeen kun saimme reiät ovelle ja ikkunalle puhkaistua.

Tässä liukuovien suunnitelma ja toteutus.  Toteutus ei loppujen lopuksi ole aivan tuo. Otsapelti on ulompana peittäen kiskon ja reokälistana toimii yläkisko.
Tiivisteiksi tilasimme harjatiivistettä. Tilasimme sitä noin 10 metriä. Lähetyksessä oli ainakin kolminkertainen määrä ja erilaisilla kulmilla ja harjapituuksilla.

Tässä vielä yksi hieno yksityiskohta. Oivalsimme, että veneen sivulla olevien kulkujen alla on tyhjää tilaa. Siispä aavasimme seinän oleskelutilasta kulun alapuolelta. Saimme tuonne hyvää säilytystilaa repuille jne. Vuorasimme tilan vanereilla, jotta tavarat eivät ole veneen kylkeä/pohjaa vasten. Alempana olevasta sisäkuvasta näkyy miten teimme noihin kuhunkin pariovet.

Alla olevasta kuvasta huomaan, että malasimme myös edellisen kesän pellin värisenä olleet ovet punaiseksi.
Samalla huomaan uusineemme sumutorven. Torven saimme tutulta bussikuskilta. Torvelle tuli hyvä paikka otsapellin levennykseen.  Uusimme myös yläkaiteiden verkot.

Elokuun lopulla perjantai ja lauantain välisenä yönä veneeseemme murtauduttiin. Samalla murtauduttiin kolmeen muuhunkin veneenseen laiturissamme.
Sateisena viikonloppuna toisen murretun veneen omistaja oli käynyt peittelemässä rikotut kattoikkunat muoveilla - onneksi.

Hän yritti selvittää yhteystietojamme koko viikonlopun. Poliisikaan ei voinut auttaa Maistraatin ollessa kiinni.
Maanantaina saimme tiedon murrosta ja paikalle päästyämme kohtasimme veneessä aikamoisen sotkun :(
Ainut kadonnut esine oli GPS-mokkula ja muutama jääkaappiin unohtunut (!) olutpullo.

Muratautuja ei päässyt sisään ovista - yritystä oli kyllä ollut - eli lukot toimivat hyvin

Seuraavaksi talveksi olisikin sitten isompi urakka uusia kaikkia kolme kattoikkunaa ja oikoa ovet.

VeneHaloo

Murron kautta meille varmistui tarve kehittää palvelu, jolla veneilijälle voi lähettää viestiä milloin tahansa tietämättä hänen nimeä tai yhteystietoja. Maistraatti (tuolloin; nykyään Trafi) tai kaupungin venepaikkavastaavat eivät vastaa kuin virka-aikana. Yhteystietojen saaminen tuolloinkin on epävarmaa. Puhelinnumero voi olla salattu tms.

Kattoikkunat peittänyt veneilijä muisti meidät hyvin vaan eipä tuntenut yhdenkään meistä yhteystietoja kuten ei tiennyt poliisikaan.

Maanantaina tämä kaveri sai useamman puhelun ja vaatimalla vaatien yhteystietoni kaupungin venepaikkatietojen ylläpidolta. Sinänsä tekivät oikein, kun eivät tietoa helposti antaneet.

Nykyään poliisilla on yhteys Maistraatin (tällä hetkellä KAI Trafi) vesiliikennerekisteriin, josta saavat rekisteröityjen veneiden rekisterissä olevan omistajan tiedot.  Poliisi tulee paikalle vain rikostilanteissa. Pienemmissä vahingoissa tai ongelmissa he eivät tietoja luovuta tai välitä tietoa.

Talven 07-08 tuunauksia ja VeneHaloo idean synty

Viikonloppu meni ohi prikolöörin suhteen, mutta jatketaan historiaa.

Loppukesällä 2007 jouduimme laakerihommiin.
Tuovin "vetolaakeri" (mikähän lie oikea nimi) eli se laakeri, joka siirtää potkurin työntö/vetovoiman veneen runkoon, alkoi kolista ja kuumentua. Kumpi lie syy ja kumpi seuraus.  Siispä jouduimme vaihtamaan tuon laakerin.
Ohessa kuva rasvaisesta laakerin kiinnityskohdasta ja itse laakeri.

Talven aikana aukaisimme Tuovin ohjaamoon oven myös oikealle ja uusimme ovet liukuoviksi.
Oikealla oleva ovi helpottaa liikkumista oleellisesti. Enää ei kaikkien tarvitse kulkea ruorin ja penkin välistä ja ohjaajalla on vapaa kulku myös veneen oikealle puolelle.

Ovet tehtiin kalvanoidusta pellistä E.Vuorimies Oy:ssä Palokassa. Ohessa video oven ikkuna-aukon "tikkaamisesta" peltiin.

Samalla oviin taitettiin noin 1 cm:n pokkaukset reunoihin. Liimasimme ovien sisäpintaan vanerilevyt ja kiinnitimme niihin lasit.

Jouduimme ohentamaan vaneria yläjyrsimellä, jotta saimme ikkunoiden tiivisteet asettumaan kunnolla paikoilleen. Pelkkä pelti olisi ollut liian ohut.

Ohjaaman oikeassa seinässä oli alunperin etureunastaan viisto ikkuna. Avasimme seinän tuon ikkunan takareunasta alas asti oveksi. Ikkunan etuosan jätimme sivuikkunaksi.

Oven reunoihin laitoimme putket jäykistimiksi ja samalla suoristamaan seinää. Putki halkaistiin ja hakattiin seinäpellin reunaan. Suurin ongelma oli putkien kinnitys. Valovirtahitsimme ei tahtonut jaksaa sulattaa putkea ja seinää niin paljoa, että olisi tarttunut kiinni. Syytä saattoi olla myös taidoissamme, mutta tätähän emme tunnusta.

Uudet ovet toimivat liukuen.  Ohessa kuva saunan oven ripustuksen säätämisestä.
Vanhat ovet olivat taitto-ovet.

Tässä vielä muutama kuva ovien yksityiskohdista.
Ovi pääsee liukumaan ulkopuolelta kahvaa kumpaan suuntaan vain kääntämällä.

Sisäpuolella kahvaan on kinnitetty oheinen rautalanka lenkki. Lenkistä lähtee ylös ketju ...

... joka on kiinni jousipalautteisessa puikossa. Normiasennossa puikko on ylhäällä painaen oven liukukiskoon ja näin estäen oven liikkumisen. Kun jompaa kumpaa kahvaa kääntää kumpaan suuntaan vain, puikko painuu alas ja vapauttaa oven sivuttaisliikkeen.

Ovissa on sisäpuolella oheiset lukot, joilla ohjaamon oikean puoleinen ja saunan ovi lukitaan. Ohjaamon vasemmanpuoleisessa ovessa on ulkopuolella riippulukko säilytyslukitusta varten.

Talven aikana lisäsimme polttoaineputkiin sulkuhanat sekä siirsimme käsipilssin helpommin tavoitettavaan paikkaan (oli kannen alla).

Siirsimme polttoaineen töyttöaukon komerosta komeron ulkoseinään ja septinsäiliön tyhjennyksen veneen perälaudasta kanteen. Septiputkessa oleva sulku kävi nyt turhaksi, mutta emme sitä poistaneet.

Nuohosimme ja säädimme veneen lämmittimen, avasimme saunan eteisestä kulun komeron läpi peräsillan alle ja aivan viimeisenä pesimme moottorin.

Ja tässä Tuovi uudella ilmeellä (ovet) laiturissa.

Lämmittimen huollosta ja useista virityksistä huolimatta emme saaneet lämmitintä pelaamaan kunnolla. Saimme Kokkolan sudulta sopuhintaan pikkuvikaisen Volvo petroolilämmittimen. Virittelimme sen kuntoon ja asensimme sen loppukesällä vanhan lämmittimen paikalle.

Laite toimi jonkinaikaa hyvin, mutta sitten alkoi ongelmat tämänkin kanssa.

VeneHaloo

Lyhyen veneilijähistorian aikana pohdimme usein miten voimme ilmoittaa laiturissa tai järvellä naapuriveneilijälle, että hänen veneessään on jokin ongelma tai muuten vain ottaa yhteyttä häneen.

Tunnemme (edelleen) hyvin harvoja veneilijöitä nimeltä. Puheissa esiintyy "... se Esterin omistaja ..." tai "... sen puuveneen, jossa <jokin tuntomerkki> ..." ...

Harva haluaa oman nimensä ja yhteystietonsa veneen kylkeen tai edes satamaan esille.

Pertti sattui kerran paikalle, kun keskeltä selkää löytyi ajehlehtiva soutuvene. Paikalle kerääntyi useampi vene, mutta yhteistä kommunikointitapaa ei löytynyt. Veneen moottori meluaa sen verran, tuulee jne., ettei huutaminenkaan auta. Tilanne selvisi, mutta asia jäi kaivelemaan niin Pertin ja minun mieltä.

Siitä se sitten lähti ...

Lähes kaikilla veneilijöillä on (oli jo tuolloin) kännykkä taskussa. Miten saamme hyödynnettyä sitä? Useimmat veneet on rekisteröity ja niissä on iso helposti näkyvä rekisteritarra tms.

Miten yhdistämme veneen rekisterinumeron omistajan matkapuhelimeen?

Mietimme ja kehittelimme ideaa ja ajatusta tavatessamme ... jonkinlainen tietokanta, omistajan tiedot, veneen tiedot, puhelu, tekstiviesti, ...

Jätetäänpä ajatus muhimaan ;)